Uutiset

Heikki Vänskä kirjoitti ja kuvasi mainion matkakertomuksen Turkin matkalta

Matka tehtiin 29.9 - 6.10 2001. Matkan järjestäjänä toimi matkatoimisto Detur. Tämä oli heidän ensimmäinen Turkkiin kohdistunut kiertomatka.

Kuvat ja teksti Heikki Vänskä

 

sähköteknikot anatoliaa kiertämässä

Elokuun alussa tuntui loistoidealta lähteä lomamatkalle Turkkiin ja varsinkin Anatolian kierto-matkalle. Anatolian alue on maailman vanhimpia asuttuja seutuja ja luontokin tarjoaa aivan poikkeuksellista nähtävää.

 

Syyskuun lopulla oli lähtöpäivä käsillä, mutta maailma ei ollutkaan sama. Arabiterroristit olivat iskeneet New Yorkiin ja USA liittolaisineen valmistelivat kostoiskua.

 

Kaikesta huolimatta lentokentälle ilmestyivät sähköteknikkoryhmämme kaikki 13 ilmoittautunutta ja neljä muuta kiertomatkalle lähtevää. Helsingistä Antalyaan siirryttiin ilmojen teitse.

 

Majoittuminen aivan meren rannalla sijainneeseen Nazar Beach hotelliin puolen yön aikoihin ei estänyt ”tiedustelupartioiden” liikkeelle lähtöä. Kaikkien tiet johtivat kuitenkin samaan lähikuppilaan, joka otti vieraansa innostuneesti vastaan. Samalla innolla he tutustuttivat vieraansa myös laskujen kahdeksan numeroisiin loppusummiin. Siitä alkoi seteleistä nollien laskeminen.

 

Aamulla tapasimme oppaamme, mukavan ja osaavan Selman sekä tietävän paikallisoppaan Arifin ja taitavan bussin kuljettajan Osman.

 

Matkalla Pamukkaleen kurvasimme Yesilovan kaupungin jälkeen vaaleahiekkaisen ja turkoosin sinisen rantaan. Solda Gölü nimisen suolajärven sijainti merenpinnasta oli runsaat 1100 metriä ja syvyyttäkin lähes 180 metriä. Eräät jopa innostuivat kahlaamaan järven matalassa ja lämpimässä rantavedessä, mutta lounaskutsu keräsi nopeasti kaikki kiertämään rantaravintolan noutopöytää. Munakoiso (savoksi = leppeevä muna) maistui.

 

Pamukkalen pumpulimaisia kalkkikivimuodostelmia

Pamukkalessa on rauniokaupunki Hierapolis, joka tuhoutui maanjäristyksessä seitsemännellä vuosisadalla jKr. Kaupunki saavutti kukoistuksensa toisella ja kolmannella vuosisadalla jKr, jolloin kaupungissa asusti yli 100.000 asukasta. Monet maanjäristykset kokeneena kylpylä on raunioina, mutta teatteri on ikänsä (200 eKr) huomioiden vielä hyvässä kunnossa. Amfityylisen teatterin kiviseen katsomoon mahtuu noin 11.000 henkilöä

Teatteriyleisöä kuninkaallisessa aitiossa

Hierapoliksenkin syntyyn vaikuttanut nähtävyys on Pamukkale = pumpulilinna. Maan sisältä tunkeutuva kalsiumoksidia sisältävä 35 –50 asteinen vesi virtaa pitkin 300 metrin avointa rinnettä Kara Menderes joelle. Veden sisältämä kalkki muodostaa tasanteita ja patoaltaita, joiden reunojen yli vuotava vesi synnyttää pieniä tippukivipylväitä. Maisema on valkea kuin kevät-talvinen tunturin rinne.

Kalkkikiviputous

Motellin yhteydessä on toiminnassa maailman vanhin terminen kylpylä, jonka 32 asteisissa vesialtaissa kävimme uiskentelemassa. Vanhat roomalaispylväiden pätkät altaiden pohjassa muistuttivat paikan historiasta.

 

Pamukkalesta ilmaantui joukkoomme ”sivupersoona”, joka tuotiin hotelliimme puolisen tuntia muun ryhmän saapumisen jälkeen. Tämä vaaleapartainen fetsi -hattuinen pyöreitä aurinkolaseja käyttävä herra oli ystävällinen ja ”sulttaaneiden perinteiden mukaan” kaikkia suojeleva.

 

Sulttaani sai nimen Ossian I Pamukkale. Sukunimi määräytyi ”syntymäpaikan” mukaan.

 

 Sulttaani Ossia I Pamukkale

Aamulla auringonnousun aikaan heräsimme minareetista kaikuneeseen kailotukseen, joka ilmoitti luullakseni, ”valmistautuminen aamiaiselle”.

 

Matka jatkui kohti tuntematonta itää, kohti Turkin järvialuetta. Nautimme Egridirin kaupungissa lounaaksi paneroitua ja öljyssä kauniisti paistettua Egridir Gölü -järven valkoista ahvenfilettä. Oli herkullinen poikkeus koko matkan ruokaohjelmaan.

 

Päivän aikana ajoimme n. 440 km läpi ruskeasävyisen ja pölyävän kuivan, mutta yllättävän tasaisen ylätasangon kohti Konyaa, joka on vanha seldzukki -dynastian pääkaupunki.

 

Illan alkaessa jo hämärtyä ehdimme vielä tutustua Mevlevi tekkesiin eli tanssivien dervissien luostariin ja moskeijaan. Myöhemmin Mevlana nimen saanut Celaleddin Rumi oli itämainen runoilija ja filosofi, joka eli Konyassa 1200 jKr. Mevlanan mukaan nimetyssä luostarissa on Hänen opetuslastensa turbaanipäillä koristetut hautasarkofagit ja tanssipuvut sekä käsin kirjoitettuja koraaneja ja soittimia sekä hienoja rukousmattoja.

 

Maittava illallinen hotelli Baykarassa herätti janon ja ehdotettiin pientä yömyssyä jossain lähi-kuppilassa. Teetä vahvempaa juomaa ei ehkä uskonnollisesta Konyasta olisi löytynyt, mutta hotellin henkilökunta ymmärsi ”yskän”. Hämärästi valaistu baari avattiin ja saimme turkkilaisten kansallisjuomaa, rakia eteemme. Veteen sekoitettuna tämä aniksella maustettu rypäletisle muuttui valkeaksi.

 

Aamulla yritimme päästä Alaaddinin moskeijaan, mutta se oli remontissa. Niinpä tutustuimme läheisen Karatay –museon vanhoihin mosaiikkeihin.

 

Matka jatkui tutuissa maisemissa kohti erikoista Kappadokiaa. Lounastaukoa pidimme Sultan-hanissa silkkitien perinteen mukaisesti karavaaniseraljissa. Korkeiden muurien ympäröimät entisaikojen majatalot olivat kamelin päivämatkan eli 30 – 40 km välein silkkitien varrella. Seraljit antoivat suojan ja syöttivät sekä tarvittaessa lääkitsivät matkalaisen. Juottivat ja ruokkivat kamelin tai aasin matkalle kohti seuraavaa karavaaniseraljia.

 

Karavaaniseralji Sulthanin tämä osa kiinnosti erityisesti

Jatkoimme kahden tulivuoren Erciyesin ja Hasadagin purkaman laavan muodostamalle vulkaaniselle tasangolle Göremeen, joka on paremmin tunnettu Kappadokiana.

 

Maaperän erikoisen koostumuksen takia pehmeämmät ainekset tuuli ja sade kuluttivat pois, jolloin jäljelle jäi omituisia kartionmuoisia kalliomuodostelmia. Vuosisatoja paikalliset asukkaat kaivoivat luola-asuntonsa tuffikalloiseen maaperään tai kartiokallioihin. Maiseman värit vaihtelevat lämpimän keltaisista punaisiin ja vihreisiin sekä harmaisiin sävyihin.

 

Ompas oudot maisemat.Uchisar Göreme

Aloitimme Derinkuyusta tutustumalla sen kahdeksaan kerrokseen kaivettuun maanalaiseen kaupunkiin. Tuffi-kallioon kaivettu kaupunki on tarjonnut asunnon ja suojan ehkä tuhansille.

 

Pitkät ahtaat käytävät ja huoneet olivat miellyttävän lämpöisiä sekä kosteus kohdallaan. Samoin ilmanvaihto tuntui toimivan. Täällä oli tavarahissi jo varhain käytössä.

 

Maanalainen kaupunki 8 kerrosta. Derinkuyu

Paluumatkalla tutustuimme aitojen käsin solmittujen mattojen valmistukseen. Kiintoisaa oli nähdä kuinka silkkiperhosen toukkien koteloista kehrättiin silkkilankaa tai kuinka luonnon väreillä värjättiin puuvilla- ja villalankoja. Käynnistä jäi muutamille ryhmämme jäsenille käteen suuri Visa-lasku ja kassi, jossa oli sisällä aito käsin solmittu turkkilainen matto.

Silkinkehräystä

Ihmeellinen maisema avautui jo päivän valjettua, kun vilkaisi hotelli Comedan ikkunasta ulos. Keilamaisia tuffikallioita ja joillakin keiloilla vielä ”hattu” päässä. Turkkilaiset kutsuvat niitä keijukaiskartioiksi.

 

Göremen laaksossa tutustuimme ensimmäiseksi ulkoilmamuseoon, jossa oli satoja vuoren seinämiin ja kartiokallioihin kaivettuja luola-asuntoja, –kirkkoja ja -luostareita. Ortodoksikirkoista meille tutut freskot löytyivät näidenkin luolakirkkojen katoista ja seiniltä, tosin kuvien kasvot oli myöhemmin töhritty

 

Täälä olisi vielä muutama asunto vapaana. Kappadokia

Ja lisää vapaita "asuntoja"

Kappadokian aluetta olivat asuttaneet jo 400 vuotta eKr. lähtien mm. heettiläiset, fryygialaiset ja persialaiset. Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina länsimaista tulleet lähetyssaarnaajat käännyttivät kappadokialaiset kristinuskoon. Alueelle saapui runsaasti ihmisiä rukoilemaan ja etsimään turvaa, joten Kappadokiaan kehittyi eräänlainen kristinuskon kehto.

 

Eipä ole tullut ennen käytyä missään, mikä muistuttaisi tätä paikkaa, ainutlaatuista, ihmeellistä.

 

Kappadokia olisi varmaan mahtava turistikohde, jos se ei sattuisi olemaan niin syrjässä.

 

Päiväohjelma jatkui tutustumisena pajaan, jossa valmistettiin onyx- kivestä erilaisia koriste-esineitä ja maljakoita. Kassakone kilisi jälleen iloisesti.

 

Tulipa tehtyä hyvät mattokaupat. Kappadokia

Turkkilainen sauna hamami oli vuorossa halukkaille naisilla ja miehille. Ensin miehet marssivat pyyhkeet lantioilla höyryhuoneeseen hikoilemaan. Ehkä 40 astetta, ei puhettakaan löylyistä. Sen jälkeen koko porukka pitkäkseen suurelle lämpimälle marmoripöydälle. Lämmittäjä taisi kohentaa tulta pöydän alla, koska se tuntui paikoin jopa liiankin kuumalta, tuli parila mieleen. Siitä pesijäpoika haki jokaisen vuorollaan pestäväksi. Pesu aloitettiin ihonkuorinnalla, joka oli esipesu lapsuudesta tutulla karkealla sienellä. Toimitus jatkui hieronnalla, tuntui tosi hyvälle. Sitten saippuointi ja pesu, joka jatkui hierovaan tapaan ja lopuksi suihkuun.

 

Vilvoittelun yhteydessä nautittiin kupposet teetä. Koko hoito pakettihintaan 10 miljoonaa liiraa (= 44,- mk FIM). Samat pojat pesivät myös naiset. Tyytyväisyys oli silmin havaittavaa.

 

Kuva Toivo Myyrä

Turkkilaisessa saunassa. (Kuva ei ole tältä matkalta)

Päivä päättyi turkkilaiseen iltaan, josta kerron kuulopuheiden pohjalta. Lähes kaikkia matkan aikana jossain vaiheessa koetellut ripuli iski meikäläiseen ja tutustuin illan aikana tarkemmin hotellihuoneen WC-istuimeen.

 

Turkkilaisen illan pitopaikka oli kallioon kaivettu luolaravintola ja ohjelmassa mm. napatanssia.

 

Kuulin, että ko. tanssijatar oli hakenut ”sulttaanimme” mukaan esitykseen ja yleisö oli tikahtua nauruun.

 

Seuraavana päivänä saavuimme Välimeren tuntumaan ja piipahdimme Tauruksessa valokuvaamassa Kleopatran portin. Porttiin liittynyt muuri oli tyystin kadonnut. Täällä Kleopatra aikoinaan Antoniuksen tapasi ja siitä alkoi maailman toiseksi kuuluisimman lemmenparin suhde.

 

Yöpyminen Kizkalesissa välimeren rannalla hotelli Barbarossassa. Rannasta vain satojen metrien päässä saaressa oli Kiz Kalesi (neidon linna), joka illalla oli hienosti valaistuna.

 

Tuli tehtyä pitkästä aikaa aamu-uinti Välimeressä. Narlikuyu on pieni kalastajakylä lähellä Silifkeä, jossa on vanhan roomalaisen kylpylän amme ja lattiamosaiikit. Mosaiikit kuvaavat ”kolmea sulotarta” leikkimässä lintujen kanssa. Kolme neitoa ovat Afrodite, Hera ja Athene. Neitojen yläpuolella on teksti: ”hän, joka juo tätä vettä viisastuu, elää kauan ja kaunistuu”.

 

Ei ollut ”tätä” vettä tarjolla, joten jatkoimme kuivin suin ja silleen.

 

Välimereen laskeutuva Anatolian eteläinen alue on jyrkkärinteistä vuorenseinämää, jossa on vähän laajempia tasaisia ranta-alueita. Tien rakentaminen tähän maastoon on ollut vaikeaa.

 

Serpentiiniä ylös, serpentiiniä alas ja suoria tasaisia jaksoja ei laisinkaan, oli kuskilla hommia. Lähellä Anamuria tutustuimme rannalla sijainneeseen Marmure Kalesi nimiseen linnoitukseen. Laaja korkeiden muurien ympäröimä alue piti sisällään vain pienen moskeijan ja 39:stä tornista oli jäljellä vain muutama. Lipputornista avautui kuitenkin komeat näköalat pitkin rantaa. Alanyaan saavuimme auringon laskiessa ja viimeinen ilta kului tuliaisostosten tekoon. Aamun ohjelmaan oli siirtynyt tutustuminen 250 metriä kaupungin yläpuolella kallioniemellä sijaitsevaan laajaan linnoitukseen. Sisempi Ehmed Kalesi linnoitus tarjosi huikeat näköalat kaupunkiin ja sen molemmille uimarannoille. Jätimme kateellisina hyvästit vielä viikoksi rantalomalle jääneille ryhmämme jäsenille.

 

 Koko porukka. Uchisar Grömme

1800 kilometrin mittaisen kierroksen silmukka umpeutui Antalyan lentokentälle.

 

Koneeseen mennessään kävi jokainen vielä tunnistamassa laukkunsa ja kotimatka alkoi. Pääsimme lauantaiehtoona turvallisesti kotiin ja sunnuntaina USA lähetti amerikanterveisiä Afganistaniin. Kotiin saavuttua matka jatkui unissa vielä muutaman yön.

 

Kiertolainen

Heikki Vänskä

 

Mukana olivat:

Seija ja Juha Jaaatinen

Matti Juhanantti ja Helena Fjäder

Helli ja Mauri Kukko

Ossi ja Annu Lahti

Mauri Myllyniemi

Maj-Lis ja Veikko Mäkinen

Leila ja Heikki Vänskä

 

<<Takaisin alkuun

 

 

Sähköinsinööriliitto ry

Yhteystiedot

Palaute

Viestit