Uutiset

Malja 50 vuotiaalle yhdistyksellemme

Puheenjohtaja Matti Juhanantti

Perjantaina 9.6.2006 kokoonnuimme Katajanokan Kasinolle juhlimaan 50v yhdistystämme. Paikalle oli saapunut kutsuvieraiden lisäksi runsaasti jäsenistöä, joista suurin osa puolisoineen.

 

Herkullisen juhlaillallisen, puheiden, ansiomerkkien jakamisen ja kunniajäsenien nimeämisen jälkeen rentouduttiin tanssiparketilla orkesterin tahdittamana.

 

Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana, muisteluista rikkaasta ja lämminhenkisestä juhlasta.

 

Tilaisuudessa Toivo Myyrän kuvaamista valokuvista tehtiin laadukas valokuvakirja, joka annettiin kaikille juhlaan osallistuneille.

 

Juhlien järjestelyistä vastasi yhdistyksen johtokunta:

Matti Juhanantti, puheenjohtaja
Heikki Vänskä, sihteeri
Veli Kuutti, varainhoitaja
Toivo Myyrä, varapuheenjohtaja, jäsenkirjuri
Ossi Lahti, Sääntösihteeri
Martti Löppönen, koulutussihteeri
Kari Niittymäki, kuukausikokoukset

Juha Jaatinen, urheilu

Jorma Vieruaho, kerhosihteeri

 

 

 

JUHLAPUHE

Olavi H Koskinen

Juhlapuhe Sähköteknikot ry:n 50-vuotisjuhlassa Katajanokan Kasinolla 9.6.2006

 

Arvoisa juhlayleisö,

Hyvät naiset ja herrat

 

Minulle on suotu ilo ja kunnia lausua muutamia sanoja tässä tilaisuudessa, joka on järjestetty yhdistyksemme niin sanotusti miehen ikään eli 50-vuotiaaksi pääsyn juhlistamiseksi. Se on pitkä aika, sillä onhan se esimerkiksi puolet Suomen parlamentarismin iästä.

 

Kymmenen vuotta sitten juhlimme täällä samassa paikassa yhdistyksemme 40-vuotista taivalta. Silloin Heikki Autero kertoi juhlapuheessaan varsin seikkaperäisesti historiaa sähköteknikkojen ammatillisesta järjestäytymisestä yleisesti ja erityisesti yhdistyksemme alkutaipaleen tapahtumien osalta. En käy toistamaan kaikkea silloin kerrottua eikä siihen liene tarvettakaan. Suuri osahan teistä nyt juhlaan osallistuvista näyttää olevan samoja henkilöitä kuin tuolloinkin.

 

On kuitenkin paikallaan palauttaa mieliin tuolta yhdistyksemme alkuajaltakin muutamia tärkeimpiä yksityskohtia. Yhdistyksemme perustava kokous pidettiin 31.5.1956 ja kokouspaikkana oli ravintola Vanha Robert. Mainittakoon, että silloin ei vielä ollut keksitty esim.integroitua piiriä, tuota nykyisin välttämätöntä ratkaisua, joka mahdollistaa ohjaukseen, valvontaan, tiedonsiirtoon ja kommunikointiin käytettävien laitteiden pienen koon ja monipuolisen ja nopean toiminnan. Se keksittiin vasta kaksi vuotta myöhemmin 1958.

 

Vanhassa Robassa kokoonnuttiin sitten varsin monta kertaa yhdistyksen kuukausi- ja vuosikokouksiin. Siellä minäkin osallistuin toimintaamme ensimmäisen kerran syksyllä 1960. Oppilasjäseneksi liityin jo opiskeluaikana, taisi olla vuotta aiemmin.

 

Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Bruuno Adamsson puheenjohtajana, Veli Nyqvist varapuheenjohtajana, Einar Heikkilä sihteerinä, Heikki Väisänen rahastonhoitajana, Paul Bergström ja Kalevi Vane baarimestarin tittelillä ja Einot Klint ja Kannosto ihan tavallisina johtokunnan jäseninä. Veli Nyqvististähän tuli sitten vuonna 1960 perustetun Suomen Sähköteknikkojen Liitto ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja.

 

Bruuno Adamssonin kolmivuotisen kauden jälkeen tuli puheenjohtajaksi Edward Röhr, joka on allekirjoituksellaan hyväksynyt minunkin ensimmäisen jäsenkirjani. Myös Röhrin Eetu oli puheenjohtajana kolme vuotta. Hänen seuraajansa oli Jorma P K Nyman, joka johti yhdistystä pidempään eli viisi vuotta. Jorma PK:n jälkeen v. 1967 olin vuorossa minä. Samana vuonna Texas Instruments muuten kehitti ensimmäisen taskulaskimen. Laskutikullahan me siihen saakka olimme kerto- ja jakolaskut, neliöjuuret ja potenssiin korotukset hoitaneet. Potenssin korotukseen on toki nykyisin muitakin keinoja kuin taskulaskin. Nykyisin eivät nuoret taida enää osata edes käyttää laskutikkua, eikä taskulaskintakaan juuri tarvita. Tietokoneellahan on laskin.

 

Minä siirryin sitten jo parin työntäyteisen puheenjohtajakauden jälkeen v. 1968 perustetun Suomen Teknikoiden Keskusliiton sihteeriksi. Jos mahdollista, vieläkin työntäyteisempään tehtävään. Minun jälkeeni yhdistyksemme puheenjohtajaksi valittiin Erkki Sormunen. Hänen jälkeensä puheenjohtajina toimivat Pertti Leino, Olavi Kivistö, Risto Jaakkola, Reijo Sarkula ja Rauno Rautio, lyhyehkön kauden kukin heistäkin. Lyhyehkö kausi on suhteellinen käsite, mutta vertaan tässä aikaa viimeisimmän puheenjohtajamme kauteen. Vuonna 1984 saimme nimittäin vetäjäksi Matti Juhanantin, joka onneksi on jaksanut jatkaa edelleen puheenjohtajanamme. Myös nykyinen sihteerimme, Heikki Vänskä, on hoitanut yhdistyksemme sihteerin tehtäviä pitkään. Heille haluan kohdistaa omat lämpimät kiitokseni uhrautuvasta työstä yhdistyksemme hyväksi ja uskon, että koko jäsenkuntamme yhtyy näihin kiitoksiin täydestä sydämestään.

 

Koko yhdistyksemme historia voidaan kertoa kolmella sanalla: kasvu, kukoistus ja kuihtuminen. Sellainenhan se on ihmiselämäkin: nuoruus, miehuusikä ja vanheneminen.

 

Voimakas kasvu alkoi pari vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen. Jäsenmäärä lisääntyi yli kahdensadan vuosina 1958 - 60. Sitten kasvu hiljeni pariksi vuodeksi, kunnes se, ilmeisesti osittain Suomen Sähköteknikkojen Liiton perustamisen innoittamana, suurin piirtein kaksinkertaistui vuosina 1963 - 65 ylittäen 400 jäsenen rajan.

 

Silloin vuosikokouksiin oli tungosta ja ovella suoritetussa tarkastuksessa todettu jäsenmaksusuorituksen puuttuminen aiheutti armotta sisäänpääsyn eväämisen. Johtokuntaan oli joka vuosikokouksessa runsaasti tulijoita. Saadakseen oman ehdokkaansa lävitse joku tarmokas jäsen keräsi vähemmän aktiivisilta jäseniltä jopa puolen tusinaa valtakirjoja, jonka vuoksi valtakirjojen määrää jouduttiin rajoittamaan. Osallistuja sai sitten muistaakseni oman äänensä lisäksi edustaa valtakirjalla vain yhtä muuta jäsentä, jonka tämänkin tuli tietysti olla jäsenkelpoinen, siis jäsenmaksu maksettu. Henkilövalinnat veivät kokouksissa useiden lippuäänestysten ja niitä seuranneiden ääntenlaskujen vuoksi runsaasti aikaa.

 

Kukoistuksen aikana toimittiin. Useita yhdistyksemme jäseniä oli Liiton toimielimissä ja Liiton edustajina mukana niin Teknikoiden Keskusliiton kuin monien muidenkin ammatillisten ja koulutuksellisten organisaatioiden toiminnassa. Sähköturvallisuutta edistettiin kuulemalla Sähkötarkastuskeskuksen jakamia tietoja ja ohjeita ja antamalla omia ehdotuksiamme määräysten muutoksiksi ja lisäyksiksi turvallisuuden parantamiseksi. SESKOn sähköalan standardisointia seurattiin ja standardiehdotuksiin lähetettiin muutos- ja parannusehdotuksia. Pääosin edellä mainitut toiminnot tapahtuivat kylläkin Sähköteknikkojen Liiton kautta, mutta paljolti juuri yhdistyksemme jäsenten aktiviteetin ansiosta.

 

Erittäin merkittäviä kulloisenkin uusimman tiedon jakamisen kannalta ovat olleet Sähköteknikkojen Liiton eri puolilla Suomea toimivien paikallisyhdistysten järjestämät Liiton sähköteknilliset luento- ja neuvottelupäivät. Jäsenille järjestettiin joitakin omiakin koulutustilaisuuksia. Oman yhdistyksemme säännölliset kuukausittaiset kokoontumiset, kerhoilloiksikin aikaisemmin kutsutut, sisälsivät yleensä jonkin yrityksen jakamaa tietoa sähköteknisen alueen uusimmista tarvike-, laite- ja menetelmäratkaisuista. Samaan ovat tähdänneet myös eri kohteisiin suoritetut ekskursiokäynnit, mutta niitä on suunnattu osin muihinkin kuin varsinaisiin sähköalan kohteisiin. Tällaisia tilaisuuksiahan on jatkettu edelleenkin, kuitenkin hiukan harvempaan tahtiin.

 

Matkojakin on tehty. Minäkin olin mukana retkellä, jonka teimme bussilla Berliiniin. Kyseisestä matkasta oli aikoinaan laaja kuvaus Liiton Sähköteknikko-lehdessä, joten ei siitä enempää tässä yhteydessä.

 

Yhdistyksemme on järjestänyt muutaman kerran Sähköteknikkojen Liiton sähköteknilliset luento- ja neuvottelupäivät. Niiden järjestäminen on aina todellinen voimanponnistus, sillä talkootyönähän se tapahtuu. Merkittävät yhdistyksemme järjestämät päivät olivat v. 1965, sillä ne olivat siihenastisista Liiton koulutustapahtumista suurimmat ja lisäksi tilaisuudessa vihittiin Sähköteknikkojen Liiton lippu. Noilla Liiton viidensillä luento- ja neuvottelupäivillä oli osallistujia 320 ja kutsuvieraitakin vallan 30. Seuraavan kerran olimme vuorossa jo viiden vuoden kuluttua 1970, jolloin pidettiin Liiton kymmenennet luento- ja neuvottelupäivät. Ne olivat koko Liiton historian suurimmat, sillä tilaisuuden luentoja tuli kuuntelemaan noin neljäsataa sähkömiestä ja päivien yhteydessä olleeseen näyttelyyn osallistui 17 näytteilleasettajaa. Viimeisimmät luentopäivät järjestettiin muutama vuosi sitten, kun siirryimme uudelle vuosituhannelle. Tilaisuuteen osallistuneiden määrä jäi aikaisempia huomattavasti pienemmäksi.

 

Ammatillinen täydennyskoulutus ei enää kiinnosta läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Eräänä syynä lienee myös se, että Sähkötarkastuskeskuksen toiminta lakkautettiin. SETIn toimihenkilöiden pitämät uusia määräyksiä käsittelevät ja määräysten tulkintoja selvittävät luennot olivat aina olleet eräs luentopäivien vetonauloina. Pääsyynä lienee kuitenkin se, että nykyisin ei sähköteknisen, kuten ei monen muun ammattialueen lisätietämystä näytä enää ehdittävän hankkia tai ei katsota sen olevan tarpeenkaan. Tärkeintä on ns. tulos, mitä sillä sitten aina tarkoitetaankaan. Usein näyttää, että ei ainakaan hyvää työtulosta.

 

Urheiltiinkin, vaikka sen osuus on jäänyt yhdistyksemme toiminnassa pienehköksi. Se ei sinänsä ole ihme, sillä Helsingin seudulla on toiminut paljon urheiluseuroja, joiden alueelle sähköteknikot eivät ole halunneet toiminnassaan mennä. Monet jäsenistämme ovat tyydyttäneet urheilutarpeensa myös puulaakiurheilujärjestelmän UPIn järjestämissä kisoissa. Yhdistyksen suunnistuskilpailuissa ja jokatalvisissa hiihtokilpailuissa oli sentään aikoinaan runsaasti osallistujia ja Liiton järjestämistä hiihdon ja suunnistuksen sähköteknikkojen Suomenmestaruuskisoista on vuosien mittaan tuotu ”kotiin” runsaasti kaiken värisiä mitaleita.

 

Jäsenkunnan enemmistön kantavana ajatuksena oli vielä 70-luvun alkupuolella saada yhdistys hoitamaan sähköalan ammattiasioiden ohella myös sähköteknikoiden työsuhde- ja palkka-asioita. Tähän pyrittiin tukemalla Sähköteknikkojen Liittoa ja sitten vielä voimakkaammin Teknikoiden Keskusliiton kautta. Yritys epäonnistui ja sen seurauksena useat jäsenistämme liittyivät varsinaisiin työmarkkinayhdistyksiin ja eräät samalla valitettavasti luopuivat jäsenyydestämme. Valmistuneet nuoret, yhä entistä nuoremmat sähköteknikot eivät kokeneet yhdistyksen jäsenyyttä tarpeelliseksi. Mutta se kiinnostumattomuus ei ole koskenut vain meidän yhdistystämme. Kaikki muukin yhdistys- ja seuratoiminta on joutunut kokemaan saman: uudet sukupolvet eivät ole innostuneita toimimaan yhdessä yhteisten etujen puolesta. Näyttää, että vanha sanonta ”oma suu on lähempänä kuin kontin suu”, on voimissaan. Valitettavasti useat arvostavat vain sellaista toimintaa, josta on välitöntä hyötyä itselle ja omalla uralla etenemiselle.

 

Näin ikäihmisen on oman elämänsä myötä helppo ymmärtää, että vanhenemisen edetessä myös kuihtuu, ainakin fyysisesti. Ei ole kuitenkaan miellyttävää puhua yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa sen kuihtumisesta, eikä kuihtumista tästä runsaslukuisesta juhlavierasjoukosta voi havaitakaan. Tosiasiat on silti hyväksyttävä. Yhdistyksemme jäsenmäärä laskee jatkuvasti ja jäsenten keski-ikä kasvaa. Autero mainitsi 10 vuotta sitten, että olemme ukkoutumassa. Minun on pakko todeta, että nyt olemme jo ukkoutuneet. Kun iän myötä yhdistyksen vapaajäseniksi siirtyneitä oli kymmenen vuotta sitten jäsenkunnastamme kolmannes, meitä on nyt miltei kaksi kolmasosaa.

 

Eräänä syynä on osin epäonnistunut muutos Suomen teknillisessä koulutusjärjestelmässä, kun teknikkojen koulutus lakkautettiin. Sähköteknikot ovat olleet tarpeellisia Suomen sähköistämisessä ja sähkön tuotannossa ja jakelun varmistamisessa. He ovat suunnitelleet ja valvoneet asennuksia ja korjauksia, ja asentaneet ja korjanneet tarpeen tullen itsekin. He ovat oman tietämyksensä ja käytännön työssä saavutetun kokemuksen perusteella pystyneet antamaan neuvoja ja ohjeita niille, joiden kokemus on työkokemuksen puutteen ja koulutusputken vuoksi ollut valmistumisvaiheessa lähes olematon. Aikaisemmin sähköteknikoiksi opiskelleilla oli jo teknilliseen kouluun mennessään takanaan ammattikoulun tutkinto ja työkokemusta, jota vielä lisättiin kouluaikana. Näyttää, että insinöörikoulutukseen hakeudutaan heti peruskoulun ja lukion jälkeen, eikä työkokemusta ehditä hankkia. Eikä valmistumisen jälkeen haluta käytännön työnjohtotehtäviin.

 

Pelkkä nimikemuutoskin vaikuttaa. Ei sähköinsinööri kovin kärkkäästi liity sähköteknikkojen yhdistykseen, sähköinsinööreillähän on oma, meitä vanhempi järjestönsä. Tämän vuoksi useat meistä sähköteknikoista päättikin mennä henkilöjäseninä meitä hyvän joukon vanhemman, mutta meihin suopeasti suhtautuneen isoveljen, Sähköinsinööriliiton, helmoihin. Seurauksena lienee, että Sähköteknikkojen Liiton toiminta loppuu pikku hiljaa.

 

Eräillä pienehköillä paikkakunnilla on perustettu sähköteknisiä yhdistyksiä, joissa on jäseninä insinöörejä, teknikkoja ja asentajiakin. Isoilla paikkakunnilla kuten Helsingin seudulla, tämä ei onnistuisi ja oma yhdistyksemme, Sähköteknikot ry, on kuitenkin meille niin tärkeä, että haluamme pitää sen hengissä. Uskon, että me myös pystymme siihen. Onhan meillä vielä aika nuoriakin jäseniä, ainakin minun näkökulmastani katsottuna. Haluamme järjestää jäsenillemme edelleenkin ekskursioita ja tarjota valmistajille ja maahantuojille sähköalan tuotteidensa esittelytilaisuuksia, jotta jäsenemme pysyisivät mukana sähkötekniikan kehityksessä. Haluamme, että jäsenistömme olisi edelleen mukana kehittämässä sähköasennustarvikkeita ja edistämässä asennustekniikoita sekä tietysti kantamassa oman kortensa sähköturvallisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen. Haluamme myös kokoontua silloin tällöin keskustelemaan omassa piirissämme ja tapaamaan toisiamme. Luotan siihen, että jäsenkunnastamme löytyy jatkossakin henkilöitä, jotka ovat valmiita hoitamaan yhdistyksemme niin sanottuja juoksevia asioita, vaikka siitä ei heille optioita maksetakaan.

 

Esitän lopuksi 50-vuotiaalle yhdistyksellemme, sen nykyiselle johtokunnalle ja puheenjohtajalle parhaat onnentoivotukseni. Monet kiitokset myös kaikille edellisille puheenjohtajille, johtokuntien jäsenille, sekä muille yhdistyksemme edustajina Sähköteknikkojen Liitossa ja eri yhteisöjen elimissä toimineille henkilöille. Ilman työtänne ei meillä olisi omaa yhdistystä puhumattakaan siitä, että se olisi päässyt tähän ikään.

 

Viihtykäämme ja nauttikaamme tästä illasta.

 

 

 

<<Takaisin alkuun

 

Sähköinsinööriliitto ry

Yhteystiedot

Palaute

Viestit